Yhteiskunnassamme vallitsee sulkeutuneisuuden ilmapiiri. Ongelmista tai tunteista puhuminen on meille hyvin hankalaa. Oikeastaan välttelemme kaiken sellaisen lausumista ääneen, mikä saattaisi näyttää meidät heikossa tai haavoittuvaisessa asemassa. Se, yhdistettynä ympärillämme vellovaan jatkuvaan kiireeseen, aiheuttaa sen, ettemme aina ehdi, jaksa tai osaa olla tärkeille ihmisillemme läsnä. Jokainen meistä ansaitsee tuntea olonsa rakastetuksi, arvostetuksi ja tärkeäksi. Osa meistä voi ajatella, etteivät he ole “tunteellisia ihmisiä” ja siksi välittämisen osoittaminen voi tuntua vieraalta, etenkin jos se nähdään vain jonain suurina, mahdollisesti romanttista sävyä omaavina tekoina. Ei, välittämisen spektri ja sen kohteet ovat vaihtelevia. Yleensä pienet, arkiset teot merkkaavat enemmän kuin jokin suuri ja mahtipontinen.
Koskaan ei kannata olettaa, että toinen tietää olevansa sinulle tärkeä. Etenkin silloin, jos ihminen on jossain syvällä masennuksessaan, saattaa hänen mielensä tehdä tepposia ja väittää, että hän on merkityksetön lähipiirilleen. Vaikka tietäisi olevansa tärkeä, piristää muistutus asiasta kummasti päivää. Kuinka sitten voi osoittaa välittävänsä, ilman että se tuntuu yliampuvalta tai vaivaannuttavalta?
“Voit aina puhua mulle.” Etenkin silloin, jos menee huonosti, saattaa ihmisestä tuntua, ettei hänellä ole ketään, jolle kertoa huolistaan tai murheistaan, vaikka totuus olisikin toinen. Toteamalla, että olet aina valmis kuuntelemaan, jos läheisellä on jotain mielen päällä, oli se sitten hyvää tai pahaa, osoitat luulon vääräksi. Näin osoitat olevasi tarvittaessa olkapää, mutta et tyrkytä itseäsi tai neuvojasi.
Erityisesti sellaisten läheisten kanssa, jotka ovat jossain kaukana, mahdollisesti satojen kilometrien päässä, tällaiset muistutukset ovat tärkeitä. Kaukana olevat ihmiset, joita ei pysty säännöllisesti näkemään, kun saattavat lipua etäämmälle henkisesti.
Yllätä läheinen. Pieni asia voi olla jotain oikeasti minimaalista. Siihen ei välttämättä tarvitse kulua penniäkään ja jos kuluu, summa on mitätön. Tee jotain, josta tiedät toisen iloitsevan. Valehtelematta voin sanoa, että kerran päiväni pelastui, kun ystäväni tuli luokseni kauppareissunsa jälkeen sanoen: “Ostin sulle valkosipulipatonkia, kun näin että harmittaa.” Alakuloisuuteni oli huomattu ja mietitty, kuinka oloani voisi parantaa. Ele oli vaatimaton, mutta lämmitti suunnattomasti. Hän oli miettinyt, mikä juuri minun kohdallani auttaisi. Esimerkiksi kahvipaketti, pizza tai jäätelö ei olisi minua hetkauttanut. Olisin saattanut jopa vähän närkästyä, että noinko vähän minua tunnet. Toki, ajatus on tärkein.
Tarjoa apua arkeen. Meillä ihmisillä on toisinaan ihan turkasen kiire. Etenkin, jos kyseessä on kaltaiseni ihminen, joka hamstraa projektia projektin perään ja huomaa sitten että ei perhana, kalenteri räjähtää käsiin. Siinä sitten ihminen jatkaa eteenpäin mentaliteetilla “Kuolema kuittaa univelat ja RIP sosiaalinen elämä. “ Burnout kolkuttelee ovella.
Jos mahdollista, auta läheistäsi hänen projekteissaan, kuormittamatta itseäsi liikaa. Tarjoa apua ideointiin tai jos olet vaikkapa hyvä esimerkiksi oikolukemaan tai editoimaan, ehdota että tekisit sen. Ellei kyseessä ole homma, jonka juuri läheisesi pitäisi tehdä.
Jos läheinen tarvitsee hetken omaa aikaa, tarjoudu hoitamaan lapsia tai lemmikkejä pari päivää. Ehdota, että tekisit hänelle ruokaa valmiiksi pakkaseen, auttaisit suursiivouksessa tai kävisit kaupassa.
“Pääsithän kotiin turvallisesti?” Ei, kysymys ei ole ylihuolehtiva, vaikka se voikin siltä tuntua. Se osoittaa, että huolehdit läheisesi hyvinvoinnista.
Vie läheinen kahville tai ulos. Arki osaa olla stressaavaa. Toisinaan siitä kaipaa irtiottoa. Aina tällaiseen rentoutumishetkeen ei kuitenkaan ole varaa, vaan jokainen pennonen pitää laskea tarkasti. Jos sinulla sattuu olemaan taloudellisesti parempi tilanne kuin läheiselläsi, vie hänet kahville tai syömään. Jos hän rupeaa urputtamaan, että tulee huono omatunto “toisen siivellä elämisestä”, sano, että hän voi puolestaan tarjota sitten, kun rahaa on enemmän. Ennen kaikkea, varaa teidän yhteiseen hetkeenne kunnolla aikaa. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin heittää päätöntä juttua kiireettömässä ilmapiirissä.
Halaa tiukasti tai kainaloi. Jokainen kaipaa läheisyyttä. Läheisyys vapauttaa hyvää oloa luovia hormoneja ja lievittää kipua. Se osoittaa, että toinen on tärkeä. Kunnon tiukassa rutistuksessa sitä tuntee olonsa turvalliseksi ja suojelluksi. Syvällisempiä ajatuksiani läheisyydestä pääset lukemaan tästä.
Kuten huomataan, ei välittämisen osoittaminen vaadi mitään suurta. Teot itsessään ovat usein arkisia. Siitä huolimatta niillä on suuri merkitys. Ne piristävät päivää, parhaimmillaan jopa pelastavat sen. Lue pohdintojani ystävyydestä tästä. Lue viestini masentuneiden läheisille tästä.
1 vastaus artikkeliin “Välittämisestä”