Hankala uskoa vuoden 2023 olevan jo lopuillaan. Vielä hankalampi on uskoa kaikkea sitä, mitä tänä vuonna on tapahtunut, sillä tapahtumia riitti. Olen perfektionisti, joka vaatii itseltään paljon. Vaikka tiedostan hyvän ja huolitellun tekstin rustaamisen vievän aikaa, on minulla usein sellainen olo, etten ole saanut mitään aikaan; varsinkaan, jos en ole saanut esimerkiksi jotakin tekstiä – tai mielellään useita – valmiiksi päivän aikana. Kun vuosikertauksessa katson kaikkea sitä, mitä olen tehnyt vuoden aikana, kevyesti sanottuna hämmennyn. Samaan aikaan pääni menee pyörälle, sillä pidän itseäni paljon pienemmässä arvossa, kuin mikä merkitys työlläni oikeasti on.
Postauksen loppuun olen koonnut linkkeinä muutamia vuoden aikana kirjoittamiani postauksia, jotka jokaisen kannattaisi mielestäni lukea.
Mitä kaikkea tänä vuonna tapahtui?
HALLITUSOHJELMAA VASTUSTAMASSA: En ole poliittinen vaikuttaja. En ole koskaan kokenut paloa tai intohimoa puoluepoliittiseen vaikuttamiseen, vaikka monet, myös oma sukuni, ovat yrittäneet saada minua kiinnostumaan siitä jo vuosia. Ihmisoikeudet sen sijaan ovat suunnattoman lähellä sydäntäni, ja kun hallitus keväällä vaihtui, en voinut olla enää hiljaa. Kaavaillut leikkaukset kun vaikuttavat suoraan ihmisarvoisen elämän elämiseen. Olin ensimmäisiä somevaikuttajia, jotka ottivat näin laajasti kantaa hallitusohjelman vaikutuksiin nimenomaan vammaisten näkökulmasta. Esimerkiksi kuntoutusrahaleikkauksesta puhuin ensimmäisenä elokuussa, kun yleiseen keskusteluun se nousi vasta lokakuussa. Vaikka kirjoitin kaikki vammaisiin vaikuttavat hallitusohjelmaleikkaukset kattavan blogipostauksen elokuussa, otin joihinkin blogissa mainitsemiini seikkoihin kantaa jo pitkin loppukevättä ja kesää.
Koin huutavaa tarvetta ottaa kantaa, ja niin otinkin. Samaan aikaan suorastaan rukoilin hiljaa mielessäni jonkun muun ottavan näihin hommiin kantaa niin, että voisin itse vain jakaa heidän postauksiaan. Hallitusohjelman läpikäyminen oli aivan uskomattoman raskasta. Olen muutenkin taipuvainen katastrofiajatteluun, ja ohjelmaa lukiessani menetin useita öitä painajaisille. Koska poliittiset tekstit eivät ole kotikenttäni, meni materiaalin lukemiseen kohtuuttoman paljon aikaa. Myös kirjoittamisprosessissa olin kieli keskellä suuta: Olinhan nyt vääntänyt vaikutuksia tarpeeksi rautalangasta, jotta ymmärretään, kuinka moninaisesti mikäkin leikkaus vaikuttaa meidän heikommassa asemassa olevien elämään? Olenko kuitenkin puhunut myös tarpeeksi selkeästi, jotta tekstiä pystyy ymmärtämään taustastaan riippumatta eikä huku kapulakieleen? Entä jos olen ymmärtänyt jotain väärin? Asioiden väärintulkitseminen on ollut aktivismia tehdessä aina yksi suurimmista peloistani. Samaan aikaan kuitenkin tätä nimenomaista kokonaisuutta tehdessäni, toivoin sydämestäni jonkun narauttavan minut väärintulkinnasta. Ei kai tilanne voinut olla niin paha, kuin mitä itse olin lukenut ja ymmärtänyt? Näin ei kuitenkaan käynyt, ja vasta kirjoitusteni jälkeen muu maailma alkoi ottaa kantaa. Vaikka tietyllä tapaa tuntuikin hyvältä olla pioneeri, olisin toivonut sen tapahtuvan millä tahansa muulla tavoin, kuin hallitusohjelmaa kritisoimalla. Mielenterveyteni nimittäin notkahti merkittävästi tämän prosessin aikana. Jos postaus kiinnostaa lukea, etkä ole vielä niin tehnyt, pääset tekemään sen TÄSTÄ.
Hallitusohjelman kritisointi ei kuitenkaan loppunut Instaan tai blogiini, vaan kirjoitin myös teemaan liittyvän mielipidekirjoituksen Hesariin, ja lisäksi olin puhumassa Makuupaikka-mielenosoituksessa . Vaikka olen kokenut puhuja ja rakastan esiintymistä nimenomaan ns. asiantuntijaroolissa, oli Makuupaikka-miekkarissa esiintyminen jännittävää. Yleisö ja tilanne olivat täysin erilaisia, kuin mihin olin tottunut.
PODCAST-VIERAILUT: Julkinen puhuminen itsestäni muuten, kuin kokemustoimijana, tuntuu usein vaivaannuttavalta pitkälti siksi, millaiset rajat olen asettanut itselleni. Podcastit ovat kuitenkin paikka, jossa voin, ja mielelläni joustankin tarvittaessa noista rajoista. Eniten kuitenkin rakastan vierailuja, joissa voin puhua muusta, kuin yksityiselämästäni, kuten esimerkiksi vammaisuuteen liittyvistä ilmiöistä tai vaikkapa seksuaalisuudesta seksologian ammattilaisena. Podcast on formaattina aivan mahtava, ja puhuisin erittäin mieluusti työkseni myös omassa podcastissani. Sen lisäksi, että koen formaatin kutkuttavana, rakastan juontajien kohtaamista ja aitoja keskusteluja, joita studiossa syntyy.
Tänä vuonna pääsin puhumaan esimerkiksi Nätteihin tyttöihin, jossa keskustelimme hiukan ableismista, mutta enemmänkin vammaisrepresentaatiosta ja siitä, miten vammaiset naiset nähdään kulttuurissamme. Keskustelu oli polveilevaa ja avointa, luontevaa. Koen saaneeni tuotua esiin sellaisia asioita, joista yleensä vaietaan kulttuurissamme.
Eniten minua kuitenkin lämmitti vierailu Roope Salmisen juontamassa Aikalisä-podcastissa. Koskaan en ole saanut vaikuttaa podcastin käsikirjoitukseen niin paljon, kuin Aikalisässä. Kaikki podcastit, joissa olen ollut vieraana, ovat olleet ihanan lämpimiä kohtaamisia. Aikalisä kuitenkin erottui selvästi joukosta, sillä Roope oli silminnähden innoissaan siitä, että olin lupautunut vieraaksi. Usein podcasteissa tuntuu olevan kiire hypätä seuraavaan kysymykseen, mutta Salmisen vieraana tätä tunnetta ei ollut. Sain rauhassa sanoittaa kaikki ne jutut, joita mielessäni oli. Minua kannustettiin, ja sain kiitosta puhelahjoistani hetkellä, jolloin sitä tarvitsin. Tiedän, että sekä Salminen, että hänen tuottajansa olisivat tahtoneet minulta podcastin Podmehen, kun kerroin halustani tehdä omaa podcastia. Molemmat olivat vakuuttuneita tavastani puhua ja olla läsnä. Valitettavasti podcasteista päättävä sisältöyksikkö ei kuitenkaan nähnyt podcastiani tarpeeksi merkityksellisenä.
Salminen on ollut kiistanalainen henkilö hänen saatuaan tuomion seksuaaliseen tekoon pakottamisesta vuonna 2020. Ymmärrän kritiikin, joka Salmiseen kohdistuu, sillä hänen tekonsa on ehdottoman tuomittava. Mikäli ihminen kuitenkin ottaa vastuuta teoistaan, ja pyrkii aktiivisesti toimimaan niin, että kulttuurissamme ei enää tapahtuisi vastaavaa, ei koko ihmistä tule tuomita tuon teon perusteella. Mietin ja puntaroin kuitenkin huolella, voinko mennä podcastiin.
Osana taustatyötäni olin kuunnellut Salmisen podcasteja ja selvittänyt, miten hän on käsitellyt tapahtumaa julkisuudessa. Tämän perusteella minulle muodostui Salmisesta tietyntyyppinen neutraali kuva. Kohdatessani Salmisen kasvotusten, ja jo viestitellessäni hänen kanssaan jakson sisällöstä ennen nauhoituksia, mielipiteeni muuttui entistä lämpimämmäksi.
Sain valinnasta jonkun verran kuraa niskaani yksityisesti. En silti kadu hetkeäkään vierailuani Aikalisässä. Kuten asiaa käsittelevässä Instapostauksessa sanoin, menen aina puhumaan ableismista, ellei taho toimi rankasti arvojani vastaan. Kuplassani puhutaan paljon ableismista, mutta kuplani ulkopuolella on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä koko käsitettä, saati sitä, kuinka laaja ilmiö on kyseessä. Uskon tavoittaneeni aikalisän kautta joitakin näistä ihmisistä. Uskon Aikalisä-vierailun myös poikivan minulle tulevaisuudessa merkittäviä vaikuttamismahdollisuuksia.
SUOMI ON QUEER -SARJAN KUVAUKSET: Tänä vuonna pääsin olemaan osa Ylen huikean Suomi on Queer -sarjan kuvauksia. Olin suunnattoman hämmentynyt siitä, että juuri minua pyydettiin mukaan tuotantoon. Vaikka kuulunkin sateenkaariyhteisöön ollessani bi-/panseksuaali, enkä ole missään määrin salaillut identiteettiäni, en koe olevani LGBTQA+-vaikuttaja, ainakaan verrattuna moniin muihin teemoihin, joista puhun. Kuullessani muista osallistujista, joita sarjaan oli pyydetty, olin tipahtaa tuoliltani. Olin heittämällä ”ei kukaan” verrattuna kaikkiin niihin ääniin, joita sarjassa lisäkseni kuullaan. Oli samaan aikaan pelottavaa ja suuri kunnianosoitus olla mukana sarjassa, jollaisessa en ihan heti ajatellut olevani. Jotta ymmärtäisimme sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta, on meidän ymmärrettävä myös tähän liittyvää historiaa. Sateenkaari-ihmisiä on ollut olemassa jo kauan ennen kuin nykyinen sanavarasto on kehittynyt. Projektin teknistä puolta katsottaessa pidin erityisesti siitä, kuinka sain paitsi kertoa lyhyesti omaa tarinaani, myös johdattaa kuulijaa halki sateenkarihistorian. Tämä pesti sai minut pohtimaan, tahtoisinko olla tulevaisuudessa jonkinnäköinen kertojaääni, tai kenties äänikirjojen lukija.
Koko tapaamani työryhmä oli huikea, lämmin ja kerrassaan sellainen, jonka kanssa tahtoisin kovasti tehdä tulevaisuudessa enemmänkin töitä. Jo taustahaastattelua tehdessä minulle tuli tunne, että tarinani koetaan kiinnostavana, ja minua tahdotaan kuulla. Kuvauksia suunniteltaessa mielipiteitäni kuunneltiin ja koin olevani arvostettu.
Sarja on nähtävissä Yle Areenassa.
VAMMAISET TYTÖT -PODCAST: Otin alkuvuodesta yhteyttä Vammaisiin Tyttöihin ja kysyin, olisiko heillä minulle jotain projektia, jota voisin hyödyntää myös mediatutkimuksen opintojeni kurssityönä. Keskustelimme hetken ja homma eskaloitui hyvin nopeasti. Päätimme perustaa Vammaisille tytöille podcastin. Ideana oli, että jaksoaiheet tulisivat kohderyhmältä, ja studiossa teemoista keskustelisivat kanssani mielenkiintoiset vieraat. Oli suuri kunnia päästä juontamaan tätä podcastia, sillä yksi vaikuttamistyöni motiiveista on tuottaa sisältöä juuri kaltaisilleni. Koska podcastia ei oltu suunniteltu osaksi Vammaisten Tyttöjen toimintaa budjetointivaiheessa, ei sitä ikävä kyllä ole mahdollista tuottaa niin usein, kuin haluaisimme, ja sille olisi kysyntää. Nautin suunnattomasti podcastin hostaamisesta ja uusien ihmisten kohtaamisesta, sekä vanhojen tuttujen kanssa syvälle aiheisiin hyppäämisestä. Vaikka olenkin podcastissa äänessä ja voin vaikuttaa tapaan, jolla aiheita käsitellään, ei tämä podcast kuitenkaan ole omani: ylempi taho ohjaa päättää lopulta aiheet. Aiheita miettiessä tulee aina miettiä kohderyhmä ja sponsorin imagoon sopiminen. En voi siis käsitellä kaikkia itseäni kiinnostavia aiheita. Toivonkin saavani tulevaisuudessa Vammaisten Tyttöjen rinnalle väylän, joka mahdollistaa erilaisten aiheiden käsittelyn podcast-formaatissa hiukan erilaisella otteella.
Vammaiset Tytöt-podcast on kuunneltavissa Spotifysta. Koska podcast on toivottavasti jatkumassa vielä pitkään, voitte ehdottaa aihe – ja vierastoiveita joko suoraan minulle tai @vammaisettytot-Instagramiin Vammaiset tytöt – median tuottajalle Maijalle.
Onko Vammaiset Tytöt sinulle vieras? Kyseessä on meiltä meille -periaatteella toteutettu verkkomedia, jossa vammaiset tytöt saavat kirjoittaa heitä kiinnostavista aiheista.
ASIANTUNTIJAHAASTATTELU DEITTAILIJAN KÄSIKIRJAAN: Loppuvuodesta ilmestyi toimittaja ja seksuaalikasvattaja Tiina Svenskin oivaltava, lempeä ja hiukan hauskakin Deittailijan käsikirja, joka ohjaa lukijaa pohtimaan omaa ajatusmaailmaansa ihmissuhteisiin, deittailuun ja toisaalta myös omaan itseensä liittyen. Minua haastateltiin tähän huikeaan teokseen asiantuntijana. Olen kyllä tottunut puhumaan näkemyksistäni kokemustoimijan roolissa, mutta asiantuntijahaastattelut ovat olleet minulle vielä verrattain uutta. Olikin suuri kunnia päästä puhumaan teokseen esimerkiksi rajoista. Tällaiset keikat saavat näkemään tekemänsä työn aivan uudenlaisessa arvossa, ja lisäävät jälleen ehkä aiemmin hiukan rapistunutta minäpystyvyyttä.
ARVOJEN AREENA: Sain viime vuoden lopulla viestin, joka oli jälleen tiputtaa minut tuoliltani. Ensimmäinen reaktioni oli laittaa pappina työskentelevälle ystävälleni viesti: ”Onko tämä huijaus?” Uskon kyllä korkeampaan voimaan, mutten niin kuin yhdenkään uskonnon suuri kirja opettaa. Sanoisin kuitenkin olevani todennäköisemmin sellainen ihminen, joka syttyy tuleen kirkossa, kuin sellainen, jota Suomen arkkipiispa lähestyy kutsuakseen retriittiin. Näin kuitenkin kävi, ja niinpä kesäni alkoi enemmän kuin hämmentävissä merkeissä. Olin nimittäin kolme päivää Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispan isännöimässä Arvojen Areenassa. Tapahtuma oli intensiivinen. Kolmen päivän aikana keskustelimme suurista teemoista useamman tunnin kustakin. Aiheita olivat: ”Mihin käytän aikani? ” ”Mitä rakkaus on?” ”Entä jos puhuisin aina totta?” sekä ”Luottamus ja pelko”. Keskustelun tavoitteena ei ollut saada aikaan mitään yhteistä manifestia näistä teemoista, vaan ennemminkin saattaa yhteen sellaisia toimijoita, jotka eivät muuten kohtaisi, ja herätellä meissä ajatuksia. Salassapitovelvollisuutta kunnioittaen en voi kertoa, keitä muita tapahtumassa oli, tai varsinaisia keskustelujen sisältöjä. Voin kuitenkin sanoa arvostaneeni jokaista sekuntia, jonka tapahtumassa vietin. Käymämme keskustelut, niin uuvuttavia kuin ne tietyllä tapaa olivatkin, avasivat silmäni uudella tavalla. Puheet muistuttivat minua siitä, ettei elämä ole mustavalkoista vaan täynnä harmaan sävyjä. Aloin miettiä uudelleen paitsi elämääni, myös tekemääni aktivismia, ja sitä, millainen kuva minusta tulee.
YLEN HYVIN SANOTTU -KAMPANJA: Lokakuussa olin mukana Ylen Hyvin sanottu -kampanjassa, jossa pohdittiin muun muassa suomalaista keskustelukulttuuria ja keinoja sen monipuolistamiseksi. Osallistuin kampanjaan kahdessa roolissa. Ensin olin mukana Ping Helsingin järjestämässä keskustelussa, jossa pohdittiin vaikuttajien roolia ja vastuuta tiedon levittämisessä. Toinen ja itselleni merkittävin osa kampanjaa oli ehdottomasti Suhdemyytinmurtajat-keskusteluun osallistuminen yhdessä aivan huikean seksologikollegan Tina Svenskin ja somessa Veli Koo:na tunnetun Tuomo Kaasisen kanssa. Tässä puoli tuntia kestäneessä tiukassa paneelissa, jonka juonsi taitava Essi Lamppu, käsittelimme isoja ja raskaita myyttejä: 1. Hyvä suhde ei vaadi töitä, 2. Haluun liittyviä harhakäsitykset ja 3. Kaikki selviää puhumalla. En vieläkään ymmärrä, kuinka Essi onnistui nitomaan nämä suuret teemat niin vaivattomasti yhteen.
Sieluani lämmitti suuresti se, että kyseisessä paneelissa pääsin puhumaan nimenomaan seksologina, en vammaisena seksologina. Sain tunteen omasta pätevyydestä, j toisten näkemykset myyteistä antoivat minulle uutta ajateltavaa. Elämä, etenkään ihmissuhteet, eivät ole mustavalkoisia.
Parhaiten kampanjasta jäi mieleen kuitenkin minusta tehty ennakkojuttu Ylen verkkoon. Tässä Mia Gertschin toimittamassa lämminhenkisessä jutussa on upeita kuvia minusta. Ennen kaikkea kuitenkin näyttäydyn siinä seksologian rautaisena ammattilaisena, jolla on paljon sanottavaa mutta pilke silmäkulmassa. Aivan oikeanlainen kuvaus meikästä siis.
Juttua tehdessä oli hauskaa, ja sen vuoksi se jäikin erityisesti mieleeni. Harva voi sanoa esimerkiksi kehottaneensa Ylen toimittajaa kokeilemaan sähkökepillä tökkimistä hyvien kuvien tähden. Samoin sain näyttää toimittajalle, kuinka esimerkiksi kahleet toimivat. Minusta oli ihanaa, miten innoissaan koko kotonani ollut tiimi oli rakentamassa eläväistä, ja ehkä hiukan normeista poikkeavaa kuvaussettiä.
YHTEISTYÖ ESPOO CINEN KANSSA: Ihmisenä, joka rakastaa elokuvia ja niiden analysointia, minulle on aina suuri kunnia tehdä yhteistyötä elokuvamaailmaan vaikuttavien tahojen kanssa – etenkin sellaisen, joka tekee valtavasti työtä tuodakseen vammaiselokuvia ihmisten tietoisuuteen. Espoo Cinellä on sitä paitsi erityinen paikka sydämessäni, sillä viime vuonna voitin heidän järjestämänsä Minun Cine -kilpailun, jossa tavoitteena oli ideoida ajatus elokuvasta, jonka tuomaa representaatiota nähdään valkokankaalla vain harvoin. Käsikirjoitus on yhä tekeillä, vaikka se onkin ollut pienellä hiljaiselolla.
Tänä vuonna yhteistyöni heidän kanssaan oli astetta laajempaa kuin aiemmin, jolloin olen esimerkiksi käynyt puhumassa Espoo Cinen ja Vamlasin järjestämässä Crip Cine -paneelissa. Nyt minulta kysyttiin jo kauan ennen festivaaleja mielipidettä The Rite of Spring– elokuvasta. Kerroin näkemykseni eräästä elokuvassa olleesta kohtauksesta, ja voitaisiinko elokuva ottaa osaksi Espoo Cinen tarjontaa. Koin merkitykselliseksi sen, miten näkemyksiäni vammaisrepresentaatioiden tulkitsijana arvostettiin.
Tämän lisäksi minua pyydettiin kirjoittamaan esittelyt kahdesta Crip Cinellä näytetystä elokuvasta Espoo Cinen sivuille. Konsultoin heidän pyynnöstään vaikuttajakollegoitani, olisivatko he kiinnostuneet mainostamaan Crip Cineä, sekä arvostelin neljä Crip Cinen elokuvaa blogissani. Nämä elokuvat olivat omiaan herättämään minussa ajatuksia liittyen vammaisuuden representaatioihin ja oli huikeaa nähdä, miten vammaisuuden kuvaukset ovat vuosien varrella monipuolistuneet.
Lisäksi minua pyydettiin perinteiseen tapaan puhumaan vammaisuuden representaatioista Vamlasin ja Espoo Cinen järjestämään paneeliin yhdessä huipputyyppien kanssa. Kun keskustelee muiden osaavien ja sanavalmiiden ihmisten kanssa tarkasti aikarajatussa ja hyvin löyhästi moderoidussa paneelissa, saattaa helposti jäädä itse varjoon. Tässä paneelissa kävi hiukan niin, etten saanut sanottua kaikkea haluamaani, mutta paneeli antoi minulle paljon.
ÄÄNITORVENA OIKEAN JOURNALISMIN PUOLESTA: Syksyllä haastoin Rapportin somessa heidän tavastaan kirjoittaa Validiasta. Rapport on lähtökohtaisesti tunnettu tasokkaasta journalismista, minkä vuoksi järkytyin lukemastani. Lisäksi minua häiritsi, että vaikka kyseessä oli aiherahoitettu artikkeli (joka karkeasti yksikertaistettuna on Rapportin kehittelemä fiksumpi versio advertoriaalista), ei tästä ollut mitään mainintaa jutun alussa ennen kuin huomautin asiasta. Maininta oli kyllä jutun lopussa, mutta harva lukee niin pitkälle, ja mieleen jää herkästi vain ylipositiivinen kuva Validiasta. Kun mainitsin, että jo vaikuttajienkin tulee mainita mahdolliset yhteistyöt tai maksulliset mainokset selvästi julkaisun alussa, palauteeni otettiin huomioon ja asiaan tuli muutos.
Asumispalveluita toteuttava Validia on ollut toistuvasti otsikoissa vammaisten kaltoinkohtelun ja alimitoitettujen resurssiensa vuoksi, viimeksi tämän vuoden alkupuoliskolla. Silti Rapport ei sivulauseessakaan maininnut näitä ongelmia: niitä ei mainittu edes menneessä aikamuodossa, ikään kuin ne olisivat jo hoidettu. Mielestäni tällainen vaikeneminen on huonoksi sekä Validialle että Rapportille itselleen.
Miksi tämä oli minulle iso juttu? Uutismedian liiton lehti nimeltä Suomen Lehdistö noteerasi kritiikkini Rapporttia kohtaan, ja kirjoitti teemaan liittyen kantaa ottavan, pohtivan jutun. Olen hiukan näreissäni siitä, ettei minua tässäkään kreditoitu oikein, vaan olin ”eräs lukija”. Toisaalta nimeni mainitseminen ei suinkaan ole tässä se pääjuttu, vaan se, että kannanottoni vaikuttaa siihen, miten aiherahoitettuja juttuja jatkossa tehdään.
TULVA-LEHDEN KANSIHAASTATTELU: Lokakuun puolivälissä Tulvan toimittajaharjoittelija oli minuun yhteydessä, ja sanoi toivovansa minusta seksuaalisuuteen liittyvää henkilöjuttua ja joulukuun numeron kansikasvoa. Vaikka ajatus kansikasvona olemisesta ihan kevyesti hirvitti, enkä ole päässyt yli kameroiden edessä olemisen aiheuttamasta selittämättömästä jännityksestä (vaatii ihan omanlaistaan kikkailua saada minut rentoutumaan kamerassa, ja sen osaavat vain harvat), suostuin oitis kahdesta syystä: 1. Arvostan suuresti journalismia, jota Tulvassa tehdään, joten tietysti tahdon olla osa heidän tekemäänsä sisältöä. 2. Asetelma, jota minulle tarjottiin, oli houkuttelevam – saisin itse päättää, mistä näkökulmasta juttua lähdettäisiin tekemään. Näin minulle ei ollut ikinä käynyt. Yleensä toimittajan ottaessa yhteyttä heillä on jokin tietty aihehaarukka, jota haluavat lähteä käsittelemään. Tulvassa sain esittää itseäni kiinnostavia aiheita ja tarjota valtamediaan itsestäni sellaisen puolen, joka ei ole vielä päässyt esiin. Puhuinkin siis avoimesti BDSM-näkökulmasta hyödyntäen seksuaalineuvojana hankkimaani syväluotaavaa vihkiytymistä aiheeseen. Samoin halusin moninaistaa kuvaa paitsi siitä, kuka on seksipalveluiden ostaja, myös siitä, miksi vammainen voi ostaa niitä.
Povaan Tulvan harjoittelijalle huomattavan valoisaa tulevaisuutta journalismin parissa, sillä tämä oli heittämällä yksiä parhaista haastatteluista, mitä minusta on ikinä tehty mihinkään mediaan. Korjasin pitkästä jutusta ehkä kaksi virhettä, ja siitä aidosti välittyi ääneni; ihminen, jonka saatoin tunnistaa peiliin katsoessani. Jutun verkkoversion voit lukea tästä.
Jutun kuvitus herätti minussa ajatuksia. Aloin pohtia, kuinka tärkeä rooli kuvituksella on vammaiskäsitysten vahvistamisessa tai niiden murtamisessa. Olin asiasta yhteydessä Tulvaan ja sain kirjoittaa jutun heidän verkkojulkaisuunsa. Jutun voit lukea tästä.
LUKUISAT KOULUTUKSET: Tänäkin vuonna pääsin puhumaan moninaisille yleisöille vaihtelevissa rooleissa. Kerroin omaa tarinaani puhuessani kokemustoimijana vammaisuudesta. Kohtasin ihmisiä ja tarjosin mahdollisuuden kysyä asioita, joita he eivät muuten uskaltaisi, tai edes voisi kysyä. Nämä koulutukset ovat siinä mielessä aivan omalla paikallaan sydämessäni, että jokaisessa kohtaamisessa on jotain ainutlaatuista. Mikään ei lämmitä minua yhtä paljon kuin se, miten näen yleisön kasvoilta saaneeni muutoksia aikaan heidän ajattelussaan.
Lisäksi puhuin seksologian ammattilaisena seksuaalisuudesta erilaisista näkökulmista: vammaisuuden huomioivista vinkkeleistä, BDSM:sta ja sateenkaarevuudesta. Erityisen paljon minua sykähdytti pitää koulutus teemasta ”Miten käsitellä seksuaalisuutta vammaisen lapsen kanssa ja kuinka auttaa heitä luomaan positiivinen kehosuhde.”
Uutena repertuaariini kuului myös koulutus, jossa koulutan vaikuttamisesta kiinnostuneita ihmisiä siitä, miten somessa toimitaan. Tämä merkitsi minulle paljon, sillä se osoitti, että vaikuttamistyötäni somessa arvostetaan. Samalla sain tehokkaasti hyödynnettyä mediatutkimuksen osaamistani ja ymmärrystäni.
Kokemustoimijuudesta lisää tietoa löydät lisää tietoa täältä. Seksuaalineuvonnan työpajoista voi lukea lisää täältä.
Moni tuppaa vähättelemään itseään aivan liiaksi. Hektisessä yhteiskunnassa, jossa meitä kannustetaan suorittamaan suorittamisen perään, ei liene ihme, jos alkaa helposti pohtimaan, saiko sitä mitään aikaiseksi. On kuitenkin toisinaan hyvä tehdä tällaisia listauksia, jotta oman työn, joka muuten usein jää ihmisiltä ja myös itseltä näkymättömiin, näkee konkreettisesti edessään. Joskus mietin, jaksanko tehdä aktivismia, mutta vastaus on aina myönteinen. Aktivismini ansiosta olen päässyt tekemään huikeita juttuja, ja kuulemani mukaan ollut myös paitsi opettavainen ja merkittävän vertaistuen lähde.
On hyvä muistaa, ettei elämä ole suorituskilpailu. Omaa toimintaa ei kannata verrata siihen, mitä näkee toisten someissa. Vaikka tämä vuosi on omalla kohdallani ollut täynnä merkittäviä tapahtumia ja saavutuksia, on mukaan mahtunut myös päiviä ja aikoja, jolloin kaikki energiani on mennyt selviytymiseen. Riittämättömyydentunne on ollut elämässäni vahvasti läsnä.
Kiitos kaikille, jotka ovat olleet matkassani mukana tänä vuonna. Ilman teitä rakkaat seuraajat mikään kuluneen vuoden tapahtumista ei olisi ollut kohdallani mahdollista. Kiitos, että olette. Kiitos kaikesta tuesta koko ”aktivismiurani” aikana. Toivon ensi vuodenkin tarjoavan meille paljon yhteisiä juttuja.
Mitä tämän vuoden postauksiani jokaisen kannattaisi lukea?
Miksi mielikuvaa vammaisuudesta tulee monipuolistaa? Pohdintaa siitä, miten moninaisesti kapeat käsitykset vammaisuudesta vaikuttavat toimintakykynormista poikkeavien elämään.
Miksi vammaisia on työmarkkinoilla niin vähän? Näkemys ableistiseen työkulttuuriin.
Mitä ovat seksuaalista hyvinvointia tukevat ammattilaiset? Postaus, jossa kerron seksuaalineuvonnan, seksityön ja sijaispartneriuden eroista. Avaan, miksi kaikkien näiden ammattikuntien tukeminen olisi ihmisten seksuaaliselle hyvinvoinnille hyväksi.
Sinulle-juttusarja: jossa olen kirjoittanut kirjeitä eri tahoille tai personoiduille asioille. Kirjeet päästävät lukijan lähemmäs minua kuin muut tekstini, ja ne on kirjoitettu suoraan sydämestä. Tänä vuonna otin kantaa esimerkiksi häirintään Oranssien päivien inspiroimana, ja kirjoitin kirjeen setämiehille – siis häirintään sortuville ihmisille.
Vammaisuuden näyttämö -juttusarja: Analyyseja mediasisällöistä, joiden keskiössä on vammaisuus tavalla tai toisella. Erittäin hyvä sarja luettavaksi silloin, kun esimerkiksi kaipaat katsottavaa.
Vammaiskuvastot mediassa: Opiskeluja varten tekemääni kyselyyn pohjautuva juttusarja, joka tutkailee seuraavia asioita: Miten tavat kuvata vammaisuutta muuttuvat mediamuodon muuttuessa? Miten vammaisuuden kuvaukset vaikuttavat toimintakykynormista poikkeavien minäkuvaan?
Vammainen nainen seksuaalisena olentona -juttusarja: Millä eri tavoin kulttuurimme suhtautuu vammaisen naisen kehoon verrattuna vammattoman naisen kehoon? Juttusarjassa pohdin mm. tätä kysymystä, vammaisen naisen kuvauksia mediassa, vammaisen kohtaamaa väkivaltaa ja itseseksualisoinnin merkitystä.
Mitä jokaisen polyamoriaa harkitsevan tulisi miettiä? Pohdittavaa hänelle, joka miettii, olisiko parisuhdenormeista poikkeava maailma häntä varten.
Kummat kommentit deittailussa & Miten vamma vaikuttaa parisuhteeseen?Deittailusta vammaisnäkökulmasta.
Mitä puhua ennen petihommia? & 12 tapaa mokata seksissä: Nämä seksuaalineuvojan huomiot kannattaa kurkata ennen kun hyppää petipuuhiin.
Kynäniekan salaiset mietteet 