Henkilökohtaisen avustajan työnantaja jätetään tyhjän päälle. Yleensä pomolta, millä tahansa muulla alalla, vaaditaan jonkinlainen koulutus. Avustajan työnantajalta, meiltä vammaisilta, sitä ei vaadita. Olen ollut työantaja koko täysi-ikäisen elämäni, enkä vaihtaisi päivääkään pois haasteista huolimatta. Tahdon itse minulle myönnetyn avustajapäätöksen puitteissa päättää, kuka ovestani kulloinkin astelee ja monelta. Haluan itse valita, mitä työvuorojen aikana tehdään ja… Jatka lukemista Henkilökohtaisen avustajan työnantaja hyötyisi koulutuksesta
Avainsana: työnantajuus
Voiko avustajasta tulla ystävä?
Usein puhutaan siitä, että avustaja on avustaja ja työnantaja on työnantaja, eikä näitä suhteita pitäisi ikinä sekoittaa ystävyyssuhteisiin. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä. Avustaja on usein lähempänä vammaista kuin kukaan muu, ainakin jollain tasolla. Liian jyrkkä suhtautuminen on turhaa. Yhtälailla henkilökohtaisen avustajan ja työnantajan suhde on työsuhde siinä missä mikä tahansa muukin. Jokaisessa työpaikassa voi ystävystyä… Jatka lukemista Voiko avustajasta tulla ystävä?
Miksei henkilökohtaisen avustajan työtä pidetä oikeana työnä?
Postauksen ei ole tarkoitus loukata ketään, vaan toimia lähinnä ajatuksien herättelijänä. En puhu kenenkään tai minkään ryhmän puolesta, puen omia pohdintojani sanoiksi. Monet meistä vammaisista tarvitsevat apua selvitäkseen päivittäisissä toiminnoissa. Avun pyytäminen ei ole meille helppoa, ei edes silloin kun siihen on kasvanut, puhumattakaan heistä, jotka ovat joutuneet turvautumaan avustajiin vasta myöhemmin elämässä. Tietenkin sitä… Jatka lukemista Miksei henkilökohtaisen avustajan työtä pidetä oikeana työnä?
Kynäniekan salaiset mietteet 