Nyt kun rekrytointi on ohi ja voin jälleen hengittää, on hyvä hetki pysähtyä miettimään mennyttä prosessia ja sen ja aiempien rekryjen opettamia asioita. Kaikkien näiden vuosien aikana ollessani henkilökohtaisen avustajan työnantaja, olen haastatellut kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä. Persoonia ja haastatteluja on ollut laidasta laitaan.
Oma tapani hoitaa haastattelut on ehkä hiukan nurinkurinen. Mikäli mahdollista, istuudun haastateltavan eteen ja totean hänelle esittelyjen jälkeen, ilman sen suurempia puheita: ”Kysele.” Yleensähän haastateltava vastailee ja lopussa on aikaa hakijan kysymyksille. Näen hämmennyksen haastateltavien kasvoilla. Kehotan heitä kysymään jotain, mitä vain mieleen tulee. Kysellä saa niin minusta kuin itse työnkuvasta. Se, mitä haastateltava kysyy ja missä järjestyksessä, kertoo hänen ennakkoajatuksestaan työnkuvasta ja toisaalta taas käsityksiin vammaisista sekä hakijan itsensä persoonasta. Se näyttää, miten kokelas osaa suhtautua uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Mikäli kokelas ei keksi yhtään mitään kysyttävää pienen miettimistauon jälkeenkään, ei hän ehkä ole sopiva työhön, joka vaatii ajoittain sopeutumiskykyä äkillisiin muutoksiin.
Alun kysymysten jälkeen kerron tietenkin toimenkuvasta ja käytännönasioista kuten palkkauksesta ja muista asioista sen, joka ei aiemmin tullut selväksi. Itsestäni kerron sen, minkä katson tarpeelliseksi ja katson ihmisten reaktiota. Herättäväthän tietyt harrastukseni jo ihmisissä joitakin mielenyhtymiä, kuten vaikkapa liveroolipelaus. Jos kertomani asiat aiheuttavat kummallisia jonkinasteista paheksuntaa tai liiallista hämmennystä, emme ehkä ole sopiva työpari.
Millainen on monenkirjavuudesta huolimatta hyvä haastattelu?
Osapuolet ovat valmistautuneet. Hyvässä haastattelutilanteessa molemmat osapuolet ovat valmistautuneet tilanteeseen. Haastattelijana minä en unohda olennaisia asioita, jotka minun täytyy mahdollisesti tulevasta työsuhteesta mainita ja haastateltavalta kysyä. Hakija puolestaan on perillä siitä, mitä työtä on hakemassa ja hänellä on ilmoituksen perusteella joku käry, millaista työtä on tarjota. Valmistautuminen ei kuitenkaan tarkoita, että osapuolten tulisi tai pitäisi stalkata toisiaan sosiaalisen median verkoissa. Hakijan on hyvä miettiä muutama kysymys työstä tai työnantajasta, jotta hän vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta työstään.
Jännitys ei saa häiritä haastattelua. Kuten postauksessani ”Rekrytointi ja miten siitä selviää?” pohdin, jännitys on normaali osa työhaastattelua. Se ei saa kuitenkaan dominoida tilannetta. Jos haastateltava ei saa sanaa suustaan, sekoilee jatkuvasti sanoissaan tahi vaikkapa tärisee kauttaaltaan siirtymistä tehdessä, saa se väkisinkin harkitsemaan kahteen kertaan. Tärinästä yleensä pääsee onneksi yli harjoittelulla, mutta aiheuttaahan se pienen pelkoreaktion ja saa miettimään, ovatko siirtymiset ko. henkilön kanssa turvallisia. Samoin jos äänessä on aivan liikaa jännitystä, pistää se miettimään, onko itse haastattelutilanne jännittävä, vai pelottaako erilaisuuden kohtaaminen.
Jännitys ei suinkaan ole este palkkaamiselle ja olen työnantajuuteni varrella palkannut useammankin, jotka jännittivät niin hemmetisti. Lopulta näistä ihmisistä on kuoriutunut aivan loistavia työntekijöitä. Toisinaan ko. elementti voi kuitenkin aiheuttaa muiden hakijoiden varjoon jäämisen.
Haastattelijalla on hyvä olla tukihenkilö mukana. Olen itse käyttänyt tätä metodia itse mahdollisuuksien mukaan nyt viimeiset kaksi vuotta. Järjestely antaa mahdollisuuden parempaan tarkkailuun. Tukihenkilö voi sivullisena tarkkailla tilannetta ja huomata seikkoja, joita ei haastatteluun keskittyneenä itse ehkä näkisi, kuten eleitä, ilmeitä tai mahdollisesti häiritseviä sanavalintoja. Tukihenkilö pitää huolta siitä, ettei jokin tärkeä asia jää mainitsematta. Käytän itse tukihenkilönäni jo työsuhteessa olevaa avustajaa. Tämä mahdollistaa sen, että luvan annettuani avustaja voi kertoa kokelaalle omasta näkökulmastaan mitä työ on ja mitä se vaatii tekijältään. Avustajan käyttö haastattelutilanteen tukihenkilönä mahdollistaa sen, että voidaan katsoa jokin yksi pieni työtehtävä, jossa tulevan avustajan täytyy onnistua jotenkin. Omalla kohdallani tämä on kävelytys. Sen näyttämiseen alustavasti menee muutama minuutti. Se ei siis vaadi paljoa, vaikka jouhevaksi oppiminen vaatiikin viikkoja tai kuukausia työsuhteen alussa tapahtuvaa harjoittelua, jossa asiaa kerrataan tarvittaessa fysioterapeutin kanssa. Haastattelutilanteessa minun on tärkeä nähdä, että JOS tuon henkilön palkkaisin, en olisi ensimmäisenä naamallani kun tuolista lähdetään nousemaan. Kävelytyksen testaan siinä kohtaa, kun olen lähes varma, että palkkaan tuon henkilön.
Käytännön tärkeimmät asiat käydään läpi yhdessä ja selkeästi. Työnkuvan selittäminen on selviö. Sen lisäksi on lukuisia asioita, jotka minun on velvollisuutenani selitettävä potentiaaliselle hakijalle ja katsottava että hän ne ymmärtää. 1. Mitä hakijalta odotetaan (Mm. täsmällisyys ja luotettavuus) 2. Koska palkka maksetaan ja erinäiset siihen liittyvät asiat. 3. Vaikka kunta on palkanmaksaja, minä olen työnantaja ja kaikki ongelmat ynnä muut käytännön seikat, liittyivät ne sitten työsuhteeseen tai palkanmaksuun, keskustellaan minun kanssani ja tarvittaessa minä olen yhteydessä muihin tahoihin. Lisäksi on hyvä mainita, että työsuhteessa arjen asiat toteutetaan minun, työnantajan tavalla, sillä kyseessä on minun elämäni. 4. Vaitiolovelvollisuus ja sen tarkoitus.
Hyvä haastattelu ei siis ole rakettitiedettä vaan kahden ihmisen kohtaaminen, jossa sattuu vain olemaan normaalia enemmän olennaista muistettavaa. Tilanteessa on tärkeää huolehtia, että molemmat saavat esitettyä kysymyksensä. Työnantajan täytyy kuunnella haastattelutilanteessa vaistoaan.
1 vastaus artikkeliin “Hyvän haastattelun elementit”