Vammaisuus

Sinulle, sosiaalityöntekijä

Disclaimer: Omat asiani vammaispalvelujen suhteen ovat tällä hetkellä kunnossa. Olen kuitenkin vuosien varrella joutunut tappelemaan eri kunnissa oikeuksistani ihmisarvoiseen elämään ja tiedän, että monet joutuvat edelleen sitä taistelua käymään. Siksi päädyin kirjoittamaan tämän viestin. Viestiä ei ole suunnattu kenellekään henkilökohtaisesti.   Sinulle, sosiaalityöntekijä.  Tiedän, että teet työsi paineen alla. Tiedän sen olevan raskasta. Eihän meillä vammaisilla… Jatka lukemista Sinulle, sosiaalityöntekijä

Vammaisuus

Miten avuntarve voi rajoittaa vammaisen valintoja?

Ihmisellä on oikeus päättää elämästään. Ihmisyyteen kuuluu sellaisten valintojen teko, joista kaikki eivät välttämättä ole normiston mukaisia. Oppiminen, mokaaminen ja asioiden kokeilu ovat jokaisen oikeuksia. Vammaisellakin pitäisi olla samat oikeudet. Varmasti hän elää omannäköistään, ehkä ajoittain värikästäkin elämää, jos selviää siitä yksin tai ystäväpiirin tuella. Entä, jos hän tarvitsee ko. kokeiluissa tai valintojen tekemisessä avustajaa?… Jatka lukemista Miten avuntarve voi rajoittaa vammaisen valintoja?

Vammaisuus, yhteiskunta

Asumispalvelut eivät saa tehdä voittoa ihmisarvon kustannuksella

Kirjoitin viime keväänä, eduskunnan hylätessä Ei myytävänä - aloitteen, siitä, kuinka elämällämme tuntuu olevan hintalappu. Kuinka suurimmassa osassa  asumispalvelun paikoista tunnutaan tekevän kaikki kiireellä, voittoa ajatellen. Kuinka asukas voi joutua pahimmassa tapauksessa odottamaan apua ihan perusarjen askareissakin sellaiset kaksi tuntia. Vessaankaan ei pääse silloin, kuin pitäisi. Postauksessani pohdin sitä, onko tällainen ihmisarvoista elämää. Käy lukemassa… Jatka lukemista Asumispalvelut eivät saa tehdä voittoa ihmisarvon kustannuksella

Vammaisuus

Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?

Synnynnäisen vammani vuoksi minulla on ollut avustaja enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan.  Täysi-ikäistyttyäni avustajan läsnäolo elämässäni kasvoi siinä mielessä, että suvulta saamani apu väheni. Määrätietoisena ja yksityisyyttä arvostavana ihmisenä nimittäin tahdoin hittoon äidin nurkista heti kun siihen kykenin. 18 ikävuoden kilahtaessa mittariin minusta itsestäni tuli työantaja. Lienee siis oikeutettua sanoa, että ikääni nähden minulle… Jatka lukemista Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?