Vammaisaktivismi on tärkeää. Oikeastaan se on välttämätöntä, sillä yhteiskuntamme on kaikkea muuta, kuin tasa-arvoinen ja esteetön. Kuten totesin postauksessani “Paha ableismi - miten se näkyy?”, yhteiskuntamme on syrjivä niin rakenteellisesti kuin asenteellisestikin. Joudumme taistelemaan siitä, että pystymme osallistumaan yhteiskunnassamme ja saamme meille välttämättömät palvelut. Olen hyvinkin varma, ettei kukaan vammainen pyydä mitään huvikseen. Meidän on… Jatka lukemista Vammaisaktivismin ongelmat
Avainsana: haasteet
Kirjoittaminen – rakas viholliseni
Minulta on usein kysytty, miten pystyn tuottamaan niin säännöllisesti tekstiä ja millaiset ovat kirjoittamisen rutiinini. Paljastan salaisuuden: Niitä ei ole, ainakaan siinä määrin, mitä kaltaisellani puoliammattilaisella tulisi olla. Vaikka olen erittäin huono toteuttamaan systemaattisia kynäilyn rutiineja, en kuitenkaan usko esimerkiksi siihen liittyviin myytteihin. Kuten esimerkiksi siihen, että todelliset kirjoittajat istuvat aina idyllisissä kahviloissa rustailemassa tuotostaan… Jatka lukemista Kirjoittaminen – rakas viholliseni
Etäterapiasta
Puhuin etäkuntoutuksesta lyhyesti postauksessani kuntoutuksessa poikkeustilassa. Kuntoutusmuotona internetyhteyden välityksellä tehty terapia on sen verran erikoislaatuinen, että se ansaitsee oman postauksensa. Etenkin nyt, kun minulla on muutamasta kerrasta kokemusta ja osaan kommentoida sitä paremmin. Tilanteenihan on se, että toisessa kaupungissa oleva terapiani toteutetaan etäkuntoutuksena ja kotikaupungissani oleva läsnäolokuntoutuksena.Olen onnellinen, että toisessa kaupungissa, jossa normaalisti olen arkipäivät… Jatka lukemista Etäterapiasta
Onko vammaisella vähemmän tunteja vuorokaudessaan?
Jokaisella meillä on käytössämme vain 24 tuntia per vuorokausi. Kokemus ajasta on silti suhteellista. Toisista tuntuu, että aika menee madellen, toisista se taas hurahtaa ohi ennen kuin tajuaakaan. Paljon riippuu myös siitä mitä on tekemässä. Taannoin minulta kysyttiin, määräytyykö vammaisen aikakäsitys jollain lailla eri tavalla. Uskaltaisin väittää, että kyllä. Lähdetään ihan siitä, että toimintamme on… Jatka lukemista Onko vammaisella vähemmän tunteja vuorokaudessaan?
Oman tyylin toteuttamisesta
Tyyli on eräs helpoimmista itseilmaisun keinoista, sillä sen avulla kykenee halutessaan ilmentämään ajatuksiaan ja aatteitaan ilman suullista kommunikaatiota. Pukeutumisen perusteella luomme alitajuntaisen ensivaikutelman ihmisestä, halusimme tai emme. Kuten ”Voiko vammainen olla naisellinen?” – postauksessa ilmaisin, on oman tyylin rakentaminen toisinaan haastavaa, jos kulkupelinä on pyörätuoli. On aika sukeltaa aiheeseen syvemmin. Olen alternativetyylin edustaja, goottiuteen taittuva… Jatka lukemista Oman tyylin toteuttamisesta
Taistelu vaikuttamistyön haasteita vastaan
Edellisessä postauksessani pohdin syitä siihen, miksi vaikuttamistyö on toisinaan hemmetin hankalaa. Tässä postauksessa jaan keinoni selviytyä aiemmin esille nostamistani haasteista. Toivon, että niistä on apua muille vastaavien ongelmien kanssa kärsiville ja vaikuttamistyötä mahdollisesti harkitseville. Luo itsellesi rutiini. Aikatauluttaminen on missä tahansa säännöllisessä työskentelyssä ensiarvoisen tärkeää. Suunnittele aikataulu, jonka mukaan tuotat sisältöä, esim. joka toinen viikko… Jatka lukemista Taistelu vaikuttamistyön haasteita vastaan
Kynäniekan teehetket jakso 3: Avustajan kanssa matkalla
Lentokoneeseen käveleminen on ollut aina yksi parhaimmista fiiliksistä allekirjoittaneen elämässä. Jos mainitsen reissanneeni ympäriämpäri Etelä-Eurooppaa koko pienen ikäni, saan usein hämmentyneitä katseita.” Voiko vammainen muka matkustella?” on kysymys, jonka näen heidän kasvoiltaan, ellei sitä uskalleta ääneen lausua. Oi kyllä voi. Teehetkien kolmannessa jaksossa istun jälleen alas Riikan kanssa. Tällä kertaa höpöttelemme teekupin ääressä siitä, millaista… Jatka lukemista Kynäniekan teehetket jakso 3: Avustajan kanssa matkalla
Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?
Synnynnäisen vammani vuoksi minulla on ollut avustaja enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan. Täysi-ikäistyttyäni avustajan läsnäolo elämässäni kasvoi siinä mielessä, että suvulta saamani apu väheni. Määrätietoisena ja yksityisyyttä arvostavana ihmisenä nimittäin tahdoin hittoon äidin nurkista heti kun siihen kykenin. 18 ikävuoden kilahtaessa mittariin minusta itsestäni tuli työantaja. Lienee siis oikeutettua sanoa, että ikääni nähden minulle… Jatka lukemista Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?
Kirjoittaminen tunnetyöskentelyn välineenä
Tuntuuko elämä rikkinäiseltä? Koetko olevasi hukassa, vailla suuntaa? Onko sisälläsi tunteita, joita et tunnista osaa sanoittaa? Tahtoisitko päästää irti ankeuden harmaasta ikeestä ja tuntea jälleen jotain sellaista, mitä muistat etäisesti joskus tunteneesi? Iloa, rauhaa, rakkautta? Kirjoittamista sanotaan terapeuttiseksi. Sitä se onkin, sillä kirjoittaessa omat ajatukset jäsentyvät paperille selkeämmin kuin pyöriessään päässä. Niitä pääsee tarkastelemaan helpommin… Jatka lukemista Kirjoittaminen tunnetyöskentelyn välineenä
Henkilökohtaisen avustajan tutkinto – uhka vai mahdollisuus?
Henkilökohtaisen avustajan hommia ei pidetä kovinkaan usein oikeana työnä. Ongelmia voi ilmetä avustajien omissa asenteissa (jos on ilmetäkseen), mutta ennen kaikkea ulkopuolisten asenteissa. Toisinaan työnantaja voi kohdella apukäsiään epäkunnioittavasti ja miten sattuu. Mistä nämä ongelmat ja asenteet juontavat juurensa? Johtuvatko ne siitä, että alalle ei tarvita tutkintoa? Onko syynä huono palkka? Vaikuttaako asiaan se, että… Jatka lukemista Henkilökohtaisen avustajan tutkinto – uhka vai mahdollisuus?