Vammaisuus

Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?

Synnynnäisen vammani vuoksi minulla on ollut avustaja enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan.  Täysi-ikäistyttyäni avustajan läsnäolo elämässäni kasvoi siinä mielessä, että suvulta saamani apu väheni. Määrätietoisena ja yksityisyyttä arvostavana ihmisenä nimittäin tahdoin hittoon äidin nurkista heti kun siihen kykenin. 18 ikävuoden kilahtaessa mittariin minusta itsestäni tuli työantaja. Lienee siis oikeutettua sanoa, että ikääni nähden minulle… Jatka lukemista Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?

Mielenterveys, yhteiskunta

Tunnista aito ystävä

Elämä on joskus takalistosta, mitäs sitä faktoja kiertämään. Meille rakkaat ihmiset auttavat jaksamaan sen synkän ja harmaan kiven läpi, silloin kun on tarve. Me, jotka voimme luottaa omaan tukiverkkoomme, olemme äärimmäisen onnekkaita. Ystävyyteen liittyy ongelmia. Aito ystävyys on molemminpuoleista. Liian kiltille ihmiselle, kuten allekirjoittaneelle, käy usein niin, että hänestä tulee sylkykuppi. Sylkykuppina tuntuu siltä, että… Jatka lukemista Tunnista aito ystävä

Vammaisuus

Henkilökohtaisen avustajan tutkinto – uhka vai mahdollisuus?

Henkilökohtaisen avustajan hommia ei pidetä kovinkaan usein oikeana työnä. Ongelmia voi ilmetä avustajien omissa asenteissa (jos on ilmetäkseen) mutta ennen kaikkea ulkopuolisten asenteissa. Toisinaan työnantaja voi kohdella apukäsiään epäkunnioittavasti ja miten sattuu. Mistä nämä ongelmat ja asenteet juontavat juurensa? Johtuvatko ne siitä, että alalle ei tarvita tutkintoa? Onko syynä huono palkka? Vaikuttaako asiaan se, että… Jatka lukemista Henkilökohtaisen avustajan tutkinto – uhka vai mahdollisuus?