Koronavirus leviää maailmalla kulovalkean tavoin. Sen mukana leijailee ymmärrettävä huolen tumma pilvi. Ihmiset menevät paniikkiin, vaikka tauti itsessään on systemaattisesti vaarallinen vain riskiryhmille. Suuri osa tautiin sairastuneista ihmisistä saa vain lievät oireet. Vaarallisen siitä tekee nimenomaan sen nopea leviäminen. Ihmisten on hankala suojautua. Riskiryhmien suojaamisesta puhutaan paljon. Vanhusten kanssa on tehty tarkat linjaukset. Heidän luonaan… Jatka lukemista Kuka huolehtii vammaisista kriisin aikana?
Tekijä: Kynäniekka
Synnyin aiheuttamaan jossain määrin hallittua kaaosta tähän maailmaan vuonna 1995. Minulla on usein tuhat rautaa tulessa, enkä osaa pysyä paikoillani. Olen pienestä pitäen ollut sanavalmis, utelias ja toimelias. Matkakumppaninani on CP, joka ei määritä minua, mutta on osaltaan vaikuttanut paljon siihen, millainen olen.
Kysymys "Miksi?" pyörii mielessäni luvattoman usein ja se tulee eittämättä esiin myös Kynäniekan salaisia mietteitä lukiessa, sillä olen aina halunnut kyseenalaistaa ympäristöäni ja tarttua epäkohtiin ja itseäni hämmentäviin asenteisiin ja haastaa itseäni ja muita ajattelemaan toisin.
Mitä vuosi bloggarina on minulle opettanut?
Kynäniekan salaiset mietteet on ollut pystyssä yli vuoden! Käsittämätöntä ajatella, että aika on mennyt näin nopeasti (ja toisaalta aivan turkasen hitaasti. Vuoteen on mahtunut 157 postausta ja lukemattomia turhautumisia siitä, kun aiheet tuntuvat kaikkoavan mielestä. Ärräpäitä on sadellut senkin vuoksi, että ideoita kyllä on, mutta niitä ei yksinkertaisesti tunnu saavan paperille, vaikka kuinka yrittää. Lauseet… Jatka lukemista Mitä vuosi bloggarina on minulle opettanut?
Kirjoittamisen suurimmat sudenkuopat
Jokainen, joka on kirjoittanut vähääkään pidemmän aikaa edes jollain tasolla tavoitteellisesti tietää, että se ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Utopiaa ovat ne ajatukset, että kirjoittajat istuisivat päivästä toiseen rentoina kahviloissa sumppia siemaillen ja näppäimistö taukoamatta laulaen. Sellaista kuvaelmaa meille maalataan ainoastaan kertomuksissa tai tarinoissa, jossa itseä halutaan kuvata jonkinlaisena luovana nerona. Todellisuudessa kirjoittaminen on tuskaa,… Jatka lukemista Kirjoittamisen suurimmat sudenkuopat
Seis sankaritarinoille
Vammaisten ja vammattomien välillä on valtava sosiaalinen kuilu. Liian monta kertaa olen nähnyt ihmisten menevän vaikeiksi tilanteissa, joissa kurvaan heidän eteensä vaikkapa sähköpyörätuolilla. Olen pistänyt merkille senkin, että se, mitä apuvälinettä käytän, vaikuttaa kohteluun, jonka saan. Väitän, että tämä vammaisuuden hätkähtäminen johtuu pitkälti tietämättömyydestä. Hullusta ajatuksesta, että meidät tulisi kohdata rajoitteidemme vuoksi jotenkin eri tavalla… Jatka lukemista Seis sankaritarinoille
Mielenterveyspalvelut osaksi vammaisen kuntoutusta
Mielenterveydellisiin ongelmiin on onneksi alettu kiinnittämään viime aikoina enemmän huomiota. Se ei kuitenkaan poista sitä, että edelleen ainakin suomalaisessa yhteiskunnassa on vallalla yksin pärjäämisen kulttuuri. Sen voisi nykypäivänä jo silputa ja sytyttää tuleen. Avun pyytämisessä ei ole mitään kummallista tai noloa. Jokainen on oikeutettu pyytämään apua. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä mielenterveyspalveluiden ulkopuolelle. Silti, hyvin usein… Jatka lukemista Mielenterveyspalvelut osaksi vammaisen kuntoutusta
Kompensoinnista
Me vammaiset emme välttämättä kykene tekemään kaikkia asioita itse. Näin ollen olemme jossain määrin toisen ihmisen avun varassa, jos tahdomme elää sujuvaa arkea. Lisäksi vammaisuuteen usein liittyy negatiivissävytteisiä ennakkoluuloja ja käsityksiä, kuten ajatuksia avuttomuudesta, huonommasta elämänlaadusta tai taakkana olemisesta, joihin emme halua tulla rinnastetuiksi tai osoittaa todeksi. Asiaa ei auta se, että elämme fyysistä vahvuutta… Jatka lukemista Kompensoinnista
Vammauttaako yhteiskunta jäseniään?
Me vammaiset tarvitsemme sujuvan arkemme mahdollistamiseksi erilaisia palveluita. Olivatpa ne palvelut sitten henkilökohtainen avustaja tai kuljetuspalvelu. Usein joudumme näistä itsenäisen elämämme mahdollistajista taistelemaan, vaikka ne ovatkin lakisääteinen oikeutemme. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen, sillä palveluiden myöntämisessä on kuntien välillä suuria eroja. Lähtökohtaisesti ajatellaan, että vamma rajoittaa ihmisen elämää. Tämä ajatus on omalla tavallaan totta. Henkilökohtaisesti… Jatka lukemista Vammauttaako yhteiskunta jäseniään?
Onko vammaisen suhde omaan kehoon erilainen kuin vammattoman?
Jokaisella on oikeus omaan kehoonsa. Jokainen voi päättää kuinka sen pukee, miten ja mihin sitä käyttää. Jokainen tutustuu siihen, sekä sen kykyihin ja rajoihin omalla tavallaan ja itselleen sopivassa tahdissa. Terve suhde omaan kehoon on jokaisen oikeus, eikä kenenkään pitäisi pystyä sitä viemään. Toisinaan niin kuitenkin käy, esimerkiksi seksuaalisen kaltoinkohtelun seurauksena. Lähdin kuitenkin ystäväni kanssa… Jatka lukemista Onko vammaisen suhde omaan kehoon erilainen kuin vammattoman?
Rajojen tunnistamisesta
Ihminen kaipaa hyväksyntää ja rakkautta. Joskus haemme näitä väärillä tavoilla. Usein, jos emme ole itsemme kanssa sinut, hakeudumme vääränlaisiin suhteisiin. Sellaisiin, jotka ovat meille myrkyllisiä. Saatamme antaa itsestämme liikaa. Menettää itsenäisyytemme. Voimme alkaa käyttäytyä tai pukeutua toisen ihmisen toiveiden mukaan. Tämä saattaa kuulostaa absurdilta. Todellisuudessa tällaiseen suhteeseen ajautumiseen ei tarvita kuin huono itsetunto tai joku… Jatka lukemista Rajojen tunnistamisesta
Missä on vammaisten seksivalistus?
Edit 7.3.2022: Tämä postaus on kirjoitettu reilusti ennen valmistumistani seksuaalineuvojaksi. Mikäli tahdot lukea ammattitaidolla kirjoitettua tekstiä tästä aiheesta, on esimerkiksi: Miten seksuaalikasvatus lisää turvallisuutta? hyvä vaihtoehto. Seksi ja seksuaalisuus ovat luonnollisia asioita, mutta vielä tänäkin päivänä asioista puhutaan kainostellen. Kuten olen aiemminkin sanonut, jokaisella tulisi olla oikeus seksuaaliseen itseilmaisuun ja seksin harrastamiseen. Ja kuten jokaisella… Jatka lukemista Missä on vammaisten seksivalistus?
Kynäniekan salaiset mietteet 