Puhuin lyhyesti joukkoliikenteen esteettömyydestä postauksessa, ”Mitä esteettömyys on?”. Joukkoliikenne ansaitsee kuitenkin oman julkaisunsa. Harvemmin vammainen pystyy matkustamaan täysin spontaanisti julkisilla, vaan toimivan matkan varmistamiseksi täytyy miettiä ainakin se, minkä menopelin ottaa mukaan. Yhteiskuntamme mahdollistaa nykypäivänä vapaata liikkumista entistä paremmin, mutta ongelmia löytyy yhä. VR: ”Venaile rauhassa” on meille suomalaisille tuttu ilmaus, kun puhutaan rautateillä tapahtuvasta liikenteestä.… Jatka lukemista Sananen julkisesta liikenteestä
Opeta erityislapsi osallistumaan ja pitämään puoliaan
Lapsuudessa vammaisuus voi tuntua poikkeuksellisen raskaalta. Pitäisi kyetä jollain tasolla käsittämään oman toimintakyvyn rajat ja se, ettei välttämättä kykene osallistumaan kaikkiin leikkeihin muiden tavoin. Joskus se, ettei voi hyppiä hyppynarua muiden kanssa, voi tuntua maailmanlopulta. Surevaa lasta tulee kuunnella ja asioista täytyy keskustella. Omaisen tulee huolehtia, että jälkikasvu saa tarvitsemansa palvelut, kuten kuntoutuksen, apuvälineet, henkilökohtaisen… Jatka lukemista Opeta erityislapsi osallistumaan ja pitämään puoliaan
Mitä esteettömyys on?
Nykyään painotetaan sitä, että kaikkien rakennusten tulisi olla esteettömiä. Näin ei kuitenkaan ole. Katukuvassa näemme jatkuvasti vanhoja rakennuksia, joissa on kapeat ovet ja sisään pääsee vain portaita pitkin. Nämä rakennukset kertovat ajasta, jolloin vammaisia ei ajateltu suunnitteluvaiheessa. Uusissakin rakennuksissa, joissa esteettömyyttä olisi pitänyt jo huomioida, on ongelmansa. Havaintojeni perusteella rakennukset, joita kuvataan esteettömiksi, voivat toimia… Jatka lukemista Mitä esteettömyys on?
Kaikkien pitäisi työskennellä avustajina kerran elämässään – vai pitäisikö?
Avustajan työ on loistava tapa oppia erilaisuudesta: Se avaa silmiä erilaisille avuntarpeille ja toimintatavoille, mutta näyttää samalla, että haasteista huolimatta meidän vammaisten elämä on aika tavallista, ja siinä on samanlaisia ongelmia kuin kenellä tahansa. Töihin on helppo päästä, sillä koulutusta ei useinkaan vaadita, ellei ole joitain hoidollisia tarpeita. Jos jokainen työskentelisi avustajana hetken aikaa, erilaisuutta… Jatka lukemista Kaikkien pitäisi työskennellä avustajina kerran elämässään – vai pitäisikö?
Henkilökohtaisen avustajan työnantaja hyötyisi koulutuksesta
Henkilökohtaisen avustajan työnantaja jätetään tyhjän päälle. Yleensä pomolta, millä tahansa muulla alalla, vaaditaan jonkinlainen koulutus. Avustajan työnantajalta, meiltä vammaisilta, sitä ei vaadita. Olen ollut työantaja koko täysi-ikäisen elämäni, enkä vaihtaisi päivääkään pois haasteista huolimatta. Tahdon itse minulle myönnetyn avustajapäätöksen puitteissa päättää, kuka ovestani kulloinkin astelee ja monelta. Haluan itse valita, mitä työvuorojen aikana tehdään ja… Jatka lukemista Henkilökohtaisen avustajan työnantaja hyötyisi koulutuksesta
Henkilökohtaisen avustajan tutkinto – uhka vai mahdollisuus?
Henkilökohtaisen avustajan hommia ei pidetä kovinkaan usein oikeana työnä. Ongelmia voi ilmetä avustajien omissa asenteissa (jos on ilmetäkseen), mutta ennen kaikkea ulkopuolisten asenteissa. Toisinaan työnantaja voi kohdella apukäsiään epäkunnioittavasti ja miten sattuu. Mistä nämä ongelmat ja asenteet juontavat juurensa? Johtuvatko ne siitä, että alalle ei tarvita tutkintoa? Onko syynä huono palkka? Vaikuttaako asiaan se, että… Jatka lukemista Henkilökohtaisen avustajan tutkinto – uhka vai mahdollisuus?
Miksi Kela ei arvosta ratsastusta?
Vaikka moni ei sitä uskokaan, allekirjoittanut on entinen heppatyttö. Tai siis kyllähän sitä edelleen viihtyisi talleilla tuntikaupalla, sillä mikään ei ole rentouttavampaa kuin hevosella metsän halki kirmaaminen tai itsensä maneesissa erilaisissa harjoitteissa haastaminen. Siinä saa saa unohtaa itsensä ja ongelmansa tavalla, jollaista normaalissa arjessa on hankala löytää. Puhumattakaan siitä, mitä hevostelu tekee keholle. Parempaa keskivartalon… Jatka lukemista Miksi Kela ei arvosta ratsastusta?
Auttaako Kela asiakasta terapeutin löytämisessä?
Vuodenvaihteessa moni kuntoutuja menetti pitkäaikaisen hyvän terapeuttinsa Kelan uudessa kilpailutuksessa, jossa hinta kiilasi laadun ohi järkyttävällä tavalla. Pahimmillaan se saattoi tarkoittaa kunnon romahtamista sekä sitä, että asiakas jää pahimmallaan viikoksi tai kuukausiksi ilman terapiaa. Itse en korkean spastisuuden vuoksi selviäisi moista aikaa ilman osaavaa terapeuttia. Vuodenvaihteessa yritin hakea suorahankinnan kautta oikeutta jatkaa pitkäaikaisemmalla terapeutillani pääkaupunkiseudulla… Jatka lukemista Auttaako Kela asiakasta terapeutin löytämisessä?
Onko kipu todellista, jos sitä ei näytä?
Kipu, tuo meille jokaiselle tuttu, ei-toivottu vieras. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että suurimman osan elämästäni olen saanut viettää ilman, että se takertuu matkaani. Kaikki muuttui vuonna 2015, jolloin minulle tehtiin suuri leikkaus. Silloin kivusta tuli jokapäiväinen seuralaiseni, vaikka olen koettanut kaikellani häätää sitä luotani. Mitkään lääkkeet eivät pure polvitaipeeni repimiseen. Lääkärit ovat ymmällään, eivätkä… Jatka lukemista Onko kipu todellista, jos sitä ei näytä?
”Autanko mä sut tohon sähkötuoliin?”
Valtavirtaan nähden erilaisiin toimintakykyihin liittyy vielä tänäkin päivänä kovin paljon kysymyksiä, etenkin kielenkäyttöön liittyen. Milloin käytetään väärää termiä, milloin puolestaan arastellaan täysin oikeiden ja hyvien sanojen käyttöä. Mitä termejä on hyvä käyttää ja mitä ei? Mitä toimintakyvystä puhuttaessa olisi hyvä muistaa? Vammainen on nykykielessä kirosana, monen silmissä. Miksi? Monet puolituttuni ovat kauhistuneet, kun olen kutsunut itseäni… Jatka lukemista ”Autanko mä sut tohon sähkötuoliin?”
Kynäniekan salaiset mietteet 