Unohdetaan hetkeksi paperien pyörittely ja yhteiskunnan ennakkoluulot. On aika keskittyä hetkeksi kohtalaisen pieniin, mutta kuitenkin ärsyttäviin ongelmiin ja asioihin, joita vammainen arjessaan kohtaa. Mihinkään ei yllä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin pyöriä kaupassa, ja tässä kohtaa puhun erityisesti ruokakaupoista. Yksin pyöriminen olisi suunnattoman vapauttavaa, mutta ei. Jos varsinkin isoimmille kauppaostoksille lähtisi ilman avustajaa, joutuisi… Jatka lukemista 4 pientä asiaa, jotka ärsyttävät pyörätuolinkäyttäjää
Kategoria: Vammaisuus
Miksi vammaisia ei näy viihteessä?
Missä ovat vammaiset mediassa? Rupesin pohtimaan tätä jokin aika sitten ennen katsoessani GLEE:tä. Nyt joku tätä tekstiä lukeva varmasti pohtii, että koko ajanhan meistä vammaisista kirjoitellaan artikkeleita tai, että kyllähän me vammaiset voimme kirjoittaa blogeja. Tehdäänhän meistä dokumenttejakin. Meidän vammaisten, etenkin ”aitojen vammaisten” puuttuminen viihteestä on hälyttävää. Mutta missä ovat vammaiset sarjoissa ja elokuvissa? Meitä… Jatka lukemista Miksi vammaisia ei näy viihteessä?
Kummallisia kohtaamisia
Minusta on kerta kaikkiaan kamala mennä sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa on useampi minulle tuntematon ihminen. Asioiden hoitaminen puhelimitse on pahin painajaiseni. Kyllä, siitäkin huolimatta, että soitan puheluita työkseni. Siinä minulla on selkeä rooli, jonka taakse suojautua. Vammaisena joudun toisinaan mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Ehkä sosiaalinen ahdistukseni johtuu juuri niistä? Jaan muutaman tilanteen teidän kanssanne: Ihmisten hätä… Jatka lukemista Kummallisia kohtaamisia
Vammaisen havaintoja larppaamisesta
Roolipelit ovat jo vuosien ajan olleet elämäni suola. Liveroolipelit ajautuivat elämääni muutama vuosi takaperin ja suosittelisin harrastusta kaikille. Tässä postauksessa käyn läpi larppaamisen hyötyjä ja kehityskohtia vammaisen näkökulmasta. Eläytymisen ihana vapaus Larppaaminen eli liveroolipelaaminen on yksinkertaistaen ja tietämättömälle selitettynä improvisaatioteatteria ilman yleisöä. Ystäväni käytti tuota tiivistystä vuosia sitten ja olen lainannut sitä siitä lähtien. Harrastus… Jatka lukemista Vammaisen havaintoja larppaamisesta
Opeta erityislapsi osallistumaan ja pitämään puoliaan
Lapsuudessa vammaisuus voi tuntua poikkeuksellisen raskaalta. Pitäisi kyetä jollain tasolla käsittämään oman toimintakyvyn rajat ja se, ettei välttämättä kykene osallistumaan kaikkiin leikkeihin muiden tavoin. Joskus se, ettei voi hyppiä hyppynarua muiden kanssa, voi tuntua maailmanlopulta. Surevaa lasta tulee kuunnella ja asioista täytyy keskustella. Omaisen tulee huolehtia, että jälkikasvu saa tarvitsemansa palvelut, kuten kuntoutuksen, apuvälineet, henkilökohtaisen… Jatka lukemista Opeta erityislapsi osallistumaan ja pitämään puoliaan
Mitä esteettömyys on?
Nykyään painotetaan sitä, että kaikkien rakennusten tulisi olla esteettömiä. Näin ei kuitenkaan ole. Katukuvassa näemme jatkuvasti vanhoja rakennuksia, joissa on kapeat ovet ja sisään pääsee vain portaita pitkin. Nämä rakennukset kertovat ajasta, jolloin vammaisia ei ajateltu suunnitteluvaiheessa. Uusissakin rakennuksissa, joissa esteettömyyttä olisi pitänyt jo huomioida, on ongelmansa. Havaintojeni perusteella rakennukset, joita kuvataan esteettömiksi, voivat toimia… Jatka lukemista Mitä esteettömyys on?
Kaikkien pitäisi työskennellä avustajina kerran elämässään – vai pitäisikö?
Avustajan työ on loistava tapa oppia erilaisuudesta: Se avaa silmiä erilaisille avuntarpeille ja toimintatavoille, mutta näyttää samalla, että haasteista huolimatta meidän vammaisten elämä on aika tavallista, ja siinä on samanlaisia ongelmia kuin kenellä tahansa. Töihin on helppo päästä, sillä koulutusta ei useinkaan vaadita, ellei ole joitain hoidollisia tarpeita. Jos jokainen työskentelisi avustajana hetken aikaa, erilaisuutta… Jatka lukemista Kaikkien pitäisi työskennellä avustajina kerran elämässään – vai pitäisikö?
Henkilökohtaisen avustajan työnantaja hyötyisi koulutuksesta
Henkilökohtaisen avustajan työnantaja jätetään tyhjän päälle. Yleensä pomolta, millä tahansa muulla alalla, vaaditaan jonkinlainen koulutus. Avustajan työnantajalta, meiltä vammaisilta, sitä ei vaadita. Olen ollut työantaja koko täysi-ikäisen elämäni, enkä vaihtaisi päivääkään pois haasteista huolimatta. Tahdon itse minulle myönnetyn avustajapäätöksen puitteissa päättää, kuka ovestani kulloinkin astelee ja monelta. Haluan itse valita, mitä työvuorojen aikana tehdään ja… Jatka lukemista Henkilökohtaisen avustajan työnantaja hyötyisi koulutuksesta
Henkilökohtaisen avustajan tutkinto – uhka vai mahdollisuus?
Henkilökohtaisen avustajan hommia ei pidetä kovinkaan usein oikeana työnä. Ongelmia voi ilmetä avustajien omissa asenteissa (jos on ilmetäkseen), mutta ennen kaikkea ulkopuolisten asenteissa. Toisinaan työnantaja voi kohdella apukäsiään epäkunnioittavasti ja miten sattuu. Mistä nämä ongelmat ja asenteet juontavat juurensa? Johtuvatko ne siitä, että alalle ei tarvita tutkintoa? Onko syynä huono palkka? Vaikuttaako asiaan se, että… Jatka lukemista Henkilökohtaisen avustajan tutkinto – uhka vai mahdollisuus?
Miksi Kela ei arvosta ratsastusta?
Vaikka moni ei sitä uskokaan, allekirjoittanut on entinen heppatyttö. Tai siis kyllähän sitä edelleen viihtyisi talleilla tuntikaupalla, sillä mikään ei ole rentouttavampaa kuin hevosella metsän halki kirmaaminen tai itsensä maneesissa erilaisissa harjoitteissa haastaminen. Siinä saa saa unohtaa itsensä ja ongelmansa tavalla, jollaista normaalissa arjessa on hankala löytää. Puhumattakaan siitä, mitä hevostelu tekee keholle. Parempaa keskivartalon… Jatka lukemista Miksi Kela ei arvosta ratsastusta?
Kynäniekan salaiset mietteet 