Tyyli on eräs helpoimmista itseilmaisun keinoista, sillä sen avulla kykenee halutessaan ilmentämään ajatuksiaan ja aatteitaan ilman suullista kommunikaatiota. Pukeutumisen perusteella luomme alitajuntaisen ensivaikutelman ihmisestä, halusimme tai emme. Kuten ”Voiko vammainen olla naisellinen?” – postauksessa ilmaisin, on oman tyylin rakentaminen toisinaan haastavaa, jos kulkupelinä on pyörätuoli. On aika sukeltaa aiheeseen syvemmin. Olen alternativetyylin edustaja, goottiuteen taittuva… Jatka lukemista Oman tyylin toteuttamisesta
Kategoria: Vammaisuus
Erityislapsena kasvamisesta
Tässä postauksessa en elä nykyhetkessä, vaan heittäydyn pienen Pinjan mielenmaailmaan: Mitkä vammaisuuteen liittyvät asiat ovat lapsena / teininä ärsyttäneet, ja toisaalta mitkä asiat ovat tuntuneet positiivisilta? Postaus keskittyy sellaisen lapsen ja nuoren elämään, joka on kasvanut pääasiassa vammattomien keskellä. Saman taustan omaaville vammaisille ja heidän perheilleen asiat ovat todennäköisesti hyvin samaistuttavia, mutta vertaistuen ympäröiminä kasvaneet… Jatka lukemista Erityislapsena kasvamisesta
Kynäniekan teehetket jakso 3: Avustajan kanssa matkalla
Lentokoneeseen käveleminen on ollut aina yksi parhaimmista fiiliksistä allekirjoittaneen elämässä. Jos mainitsen reissanneeni ympäriämpäri Etelä-Eurooppaa koko pienen ikäni, saan usein hämmentyneitä katseita.” Voiko vammainen muka matkustella?” on kysymys, jonka näen heidän kasvoiltaan, ellei sitä uskalleta ääneen lausua. Oi kyllä voi. Teehetkien kolmannessa jaksossa istun jälleen alas Riikan kanssa. Tällä kertaa höpöttelemme teekupin ääressä siitä, millaista… Jatka lukemista Kynäniekan teehetket jakso 3: Avustajan kanssa matkalla
Kynäniekan teehetket jakso 2: Avustajan mietteitä työstä
Tervetuloa seuraamaan Kynäniekan teehetkien toista jaksoa. Olen kirjoittanut useamman avuntarvetta, työnantajuutta ja avustajasuhdetta käsittelevän postauksen, jotka pääset lukemaan alhaalta löytyvästä koosteesta. Näistä julkaisuista puuttuu kuitenkin kokonaan sen toisen osapuolen ääni, nimittäin apukäsien. Halusin pitkään muuttaa asian ja mietin pätevä ratkaisua. Lopulta keksin istuttaa yhden avustajistani, Riikan, kanssani alas, teehetkelle. Jaksossa keskustelemme siitä, mitä avustajan työ… Jatka lukemista Kynäniekan teehetket jakso 2: Avustajan mietteitä työstä
Hyvän haastattelun elementit
Nyt kun rekrytointi on ohi ja voin jälleen hengittää, on hyvä hetki pysähtyä miettimään mennyttä prosessia ja sen ja aiempien rekryjen opettamia asioita. Kaikkien näiden vuosien aikana ollessani henkilökohtaisen avustajan työnantaja, olen haastatellut kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä. Persoonia ja haastatteluja on ollut laidasta laitaan. Oma tapani hoitaa haastattelut on ehkä hiukan nurinkurinen. Mikäli mahdollista,… Jatka lukemista Hyvän haastattelun elementit
Vaitiolovelvollisuudesta
Meillä vammaisilla on rajoitteistamme riippuen hyvin vähän yksityisyyttä verrattuna tavallisiin tallaajiin. Elämässämme on vääjäämättä ylimääräisiä apukäsiä, jotka meidän on pakko päästää iholle, halusimme tai emme. Avustajat näkevät elämästämme puolen, jota ystävät tai kumppani eivät välttämättä näe. Usein he näkevät sivusta myös esimerkiksi sosiaalista elämäämme. Työsuhteissa on usein alasta riippumatta ainakin jonkinlainen vaitiolovelvollisuus. Sama velvollisuus on… Jatka lukemista Vaitiolovelvollisuudesta
Kynäniekan teehetket jakso 1: Pahaa punaviiniä ja puhetta työllistymisestä
Mistä on kyse? Lue enemmän tästä. Puhuin aiemmin keväällä siitä, kuinka vammaisten työllistäminen on ollut jo pitkään esillä mediassa ja yleisenä puheenaiheena ja kuinka meidät vammaiset pitäisi integroida paremmin yhteiskuntaan. Pääset lukemaan kyseisen postauksen tästä. Teksti oli hyvin työllistämismyönteinen ja käsitteli epäkohtia, joihin yhteiskuntamme (ja meidän yksilöiden omalla toiminnallamme) pitäisi puuttua, jotta voisimme puhua tasa-arvoisista… Jatka lukemista Kynäniekan teehetket jakso 1: Pahaa punaviiniä ja puhetta työllistymisestä
Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?
Synnynnäisen vammani vuoksi minulla on ollut avustaja enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan. Täysi-ikäistyttyäni avustajan läsnäolo elämässäni kasvoi siinä mielessä, että suvulta saamani apu väheni. Määrätietoisena ja yksityisyyttä arvostavana ihmisenä nimittäin tahdoin hittoon äidin nurkista heti kun siihen kykenin. 18 ikävuoden kilahtaessa mittariin minusta itsestäni tuli työantaja. Lienee siis oikeutettua sanoa, että ikääni nähden minulle… Jatka lukemista Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?
Rekrytointi – ja miten siitä selviää?
Rekrytointi on asia, jota jokainen työnantajana toimiva vammainen joutuu toisinaan tekemään. Toisille tämä prosessi on harvinaisempi, toiset ovat siitä onnettomassa asemassa, että prosessi on syystä tai toisesta säännöllinen. Uskon vakaasti, että jokainen rekrytoinnin kanssa tekemisiin joutuva vammainen voi samaistua näihin kauhuihin: Aikarajasta aiheutuva paniikki: Usein uutta työntekijää ehtii etsimään vaihtelevasti. Kuukausi saattaa tuntua pitkältä ajalta,… Jatka lukemista Rekrytointi – ja miten siitä selviää?
4 pientä asiaa, jotka ärsyttävät pyörätuolinkäyttäjää
Unohdetaan hetkeksi paperien pyörittely ja yhteiskunnan ennakkoluulot. On aika keskittyä hetkeksi kohtalaisen pieniin, mutta kuitenkin ärsyttäviin ongelmiin ja asioihin, joita vammainen arjessaan kohtaa. Mihinkään ei yllä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin pyöriä kaupassa, ja tässä kohtaa puhun erityisesti ruokakaupoista. Yksin pyöriminen olisi suunnattoman vapauttavaa, mutta ei. Jos varsinkin isoimmille kauppaostoksille lähtisi ilman avustajaa, joutuisi… Jatka lukemista 4 pientä asiaa, jotka ärsyttävät pyörätuolinkäyttäjää
Kynäniekan salaiset mietteet 